Kirjallisuutta taas

Tämän kertaiseen illanistujaiseen kirjojen parissa osallistuivat seuraavat lukutoukat: hallaa, hilja, mallu, susyq, season, Markus ja Miimi.

tarina 1:

Hän ojentautuu vasten seinää ja vetää päähineen silmille, jottei hänen tarvitsisi nähdä häntä.Muistot hiipivät takaisin kuin vanhat kummitukset. -Merkillistä... Pyysin pojanpoikaa hidastamaan vauhtiaan. Suuri, komea hevonen laukkasi yli tyhjän tasangon selässään alaston mies, ja miehen harteilla istui piru pitäen kiinni miehen hiuksista samalla tavalla kuin mies piti kiinni hevosen harjasta. Näppäilin vastaajani numeron. Kerran kauan, kauan sitten hän oli flirttaillut tuon miehen kanssa estotta. Hän lausui nämä sanat suurella vakaumuksella, mutta ne molemmat, jotka olivat tunteneet liikutusta hänen kertoessaan sairaan slummisisaren rakkaudesta, pysyttelivät nyt hiljaa. Hän toi mukanaan kohtalaiset myötäjäiset, mikä merkitsi ainakin jonkinlaista helpotusta kasvaviin velkoihin. -En tiedä, odotan jännityksellä...
Sain huutaa kojeeseen pitkään ennen kuin kuulin vaimeasti Aina Tyynen äänen. Antoninan korvat räjähtivät kuulemaan melskeen ja hohotuksen, hänen silmissään alkoi hämärtää ja hän lähti hikeä otsaltaan ja kaulaltaan pyyhkien hapuilemaan itselleen tietä ovelle ja ulos, raikkaampaan ilmaan. Oli vaikea uskoa, että olin tuntenut hänet vasta viikon. Edeltäjänsä toimesta.

tarina 2:

"Etkö makaa hyvin täälläkin" sanoo hän. Kuinka muutama vaivainen vuosi saattoi loitontaa meidät niin kauas toisistamme? -Mikset?Halusin vain esittää vastalauseen. Pitäisikö minun mädäntyä tässä huoneistossa sillä aikaa kun te kiirehditte Place Vendômille ja Ritziin ja Geroge V:een, täälläkö minun pitäisi vain istua odottelemassa ja tekemässä koruompeleita? "Äiti!" Loin häneen varoittavan katseen. Rahankäyttö ei ainakaan ensikatsomalta näyttänyt ylittävän Lavikin tasoisen miehen tuloja; kaksi autoa, toinen vuoden vanha Volvo ja toinen seitsemän vuotta vanha Toyota vaimon käyttöön. Tällä kertaa hän oli ollut aivan varma asiastaan. Pieni älykäs lettipää, joka oli seurannut minua kaikkialle viikonloppuisin ja käpertynyt syliini kuuntelemaan satuja ja kun tein töitäni kirjoituspöydän ääressä, hän istui jalat ristissä syvässä nojatuolissani ja piirteli kuvia tai luki kirjoja, jotka olin hänelle tuonut kirjastosta, kunnes tytön läheisyydelle yliherkkä Rianna tuli hätistämään hänet pois. -Minulla muuten on luomia kaikkialla, minä sanon, nousen tuolilta, tumppaan tupakan ja juoksen tieheni. Niin se on aina ollut. - Ja Sirin Suomessa, Sirin Suomessa naiset ovat voineet äänestää jo vuodesta 1906! Puhuin ja puhuin, mutta en tiennyt kuinka olisin selittänyt tätä maailmaa, joka saattoi maantieteellisesti olla vain kahden tunnin ajomatkanpäässä, mutta sijoittuiaivan toiseen aurinkokuntaan. Hanne vaikutti olevan ehdotuksesta miltei iloinen.